keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Lyhyttä proosaa luettuna ja kuunneltuna

HANNU NIKLANDER: Ansionsa mukaan (Atena 2009)
Novellit ovat hyvä vaihtoehto silloin, kun ei jaksa tai jouda syventyä romaaniin. Niklander on kirjoittanut monenlaista tekstiä, romaanien lisäksi paljon lyhytmuotoista. Ainakin matkakuvauksiin olen tutustunut aiemminkin, nyt tarttui mukaan hänen viimeisin novellikokoelmansa. Olivat ihan napakoita tarinoita. Ettei vain joku kuvattu yllättävä tapahtuma olisi tullut kummittelemaan uniinkin, sen verran vetävästi ja kuvaavasti Niklander kirjoittaa.
Kirjailijoiden työ on kyllä kiehtovaa: saada välillä eläytyä jonkin toisen ihmisen elämään, suorastaan elää tämän elämää hetken, vieläpä itsensä luoman henkilön. Iäisyyskysymys on, kuinka paljon kirjoittajaa itseään kirjoihin siirtyy. Kun henkilöiden kavalkadi on näinkin monenkirjava, kuin tässä kokoelmassa, ei yhdestä kirjailijasta edes riittäisi niihin aineksia, vaan tarvitaan vilkkaasti luova mielikuvitus. Ja maailmaa on tullut kierrettyä, ainakin Ruotsissa ja Haitissa.
Maria



TERO JÄRVINEN: Isäntä itte / Kylymää vettä ja puunuijaa. Neljätoista Tero Järvisen suosittua kertomusta (HD 2008, äänikirja)
Kun kaipaat pientä henkistä piristystä, mutta et viitsisi tehdä asian eteen mitään isompaa, niin tässäpä on oiva lääke tautiin. Äänikirjan CD-levy vain pyörimään ja muija vaikka pötkölleen, ellei satu perunoiden kuoriminen juuri silloin. Molempien aikana sopii hyvin kuunnella Esko Nikkar-vainaan lukemia kerrassaan herkullisia taroita. Aina paree jos pohojalaane murre tuntuu mukavalta korvahan. Alkuun lukija tuntui vähän varovaiselta (Kylymää vettä-osiot), mutta yleensä tarinat oli luettu niin rehevästi, että oli todella nautinto kuunnella. Siinä valmistu niin perunat kuin kastikkeetkin ihan huomaamatta. Täytyy ottaa selvää, onko Nikkari lukenut muitakin äänikirjoja.
Äänikirja on kyllä arkisista keksinnöistä yksi kaikkein nerokkaimpia. Samalla kun tekee jotain mekaanista, vaikkapa kutoo villasukkia tai siivoaa, voi "lukea" kirjan jos toisenkin. Kirjastoissa on hyvät valikoimat äänikirjoja, niin C-kasetteina kuin CD-levyinäkin. Vieläköhän ennätän nähdä elämäni aikana muitakin teknisiä äänikirjan muotoja? Aika näyttää, millaisella härvelillä vanhainkodissa äänikirjoja kuunnellaan!
Maria

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti